Juhlat
Kukahan mahtaa olla sankarina?
-Tahdotko sinä Esko Elmeri Savikanki, ottaa vaimoksesi tämän Irma Matilda Mälliämpärin ja rakastaa häntä niin myötä- kuin vastamäessä.
Seurasi piinaava hiljaisuus, joka täytti koko kirkon ja pastori alkoi toistaa kysymystä.
-Tahdotko sinä Esko Elmeri..
-Ai mää vai, Esko kysyi ja lopetti hetkeksi uusien potkujen ja iskujen harjoittelun ja ryhdisti itsensä.
-Tahdon tietenkin, ei kai me muuten täällä...
Pastori keskeytti Eskon tiukalla ilmeellään ja teki vastaavan kysymyksen tulevalle rouva Savikangelle.
-Tahdon minä, Irma vastasi ja samassa ojensin taskustani Eskolle vihkisormusta, jonka hän ammattilaisen ottein pujotti vaimonsa pikkusormeen. Jukalta tilattu kuusikulmainen sormus oli todella erikoinen. Siinä oli jopa kierteet sisäpinnassa, joiden avulla sormus oli helppo ruuvata sormeen. Eskon kaltaiselle persoonalle olikin tärkeää, ettei hänen rakas vaimonsa tullut saamaan mitään tusina-sormusta.
Kun Esko kysyi minua ja Mikaa hänen bestmaneikseen niin suostuimme oitis. Tämä oli suuri kunnia meille ja olin ainakin itse erittäin otettu ja todella yllättynyt tästä kutsusta. Esko oli viimeisen viikon aikana laittanut koko elämänsä uusiksi. Tyrnimaitoampullit olivat saaneet jäädä, sillä nyt Esko oli oikeasti rakastunut. Hän kävi viime perjantaina yksinään kruisailemassa meidän Opelilla ja samalla reissulla hän oli nähnyt yksinäisen naisen liftaamassa bussipysäkillä Tampereentien varressa. Herrasmiesmäisesti Esko oli pysähtynyt ja ottanut tämän naisen kyytiin. Siitä hetkestä tähän oli tapahtunut kaikenlaista ja nyt nämä kyyhkyläiset olivat päätyneet naimisiin. Kirkon saamisessa näin lyhyellä varoitusajalla oli hieman ollut hankaluutta, mutta sekin oli loppujen lopuksi onnistunut. Esko oli ollut paikallisessa seurakunnassa kyselemässä vihkimisaikoja, mutta niitä ei valitettavasti ollut yhtään koko loppuvuodeksi. Esko oli ollut siinä vaiheessa erittäin surullinen ja todennut pastorille, että hänen täytyy vaan joka aamu tulla kysymään, jos olisi peruutuspaikkoja ilmaantunut.
-Et helvetissä tule, pastori oli sanonut ja katsonut vihkoaan vielä kerran ja löytänytkin siitä yhden vapaan ajan.
Nyt sitten seisoimme kaikki alttarilla ja Eskosta oli kerralla tullut ukkomies ja nyt hänen oli aika asettua aloilleen. Irmassa Esko oli ensimmäiseksi ihastunut hänen avoimuuteen ja tapaan meikata. Myös päällekkäin olleet kolmet sukkahousut olivat saaneet Eskon ajatukset aika villeiksi. Nyt ei enää ollut soveliasta jahdata mopotyttöjä naimisissa ollessaan, vaan Eskon piti aloittaa perhe-elämä. Tämä ajatus sai itselleni pienen tuskanhien pintaan, sillä aloin pelätä Eskon jättävän meidät kokonaan ja keskittyvän vain työelämään, uraputkeen ja jälkikasvun tekoon, josta takuulla tulisi juttua jopa uutisiin. Oli Eskolla sen verran omaperäiset geenit.
Koko hääväki eli minä ja Mika sekä Timppa, Jukka, Hemppa, kaksi albaa ja Hempan kaveri Janne, joka toimi hääauton kuljettajana, olivat hääseremonian jälkeen odottamassa pariskuntaa kirkon ovella. Hääpari oli tulossa ulos minä hetkenä hyvänsä. Jostain syystä Eskon vanhemmat olivat jättäneet saapumatta häihin tai Esko ei edes ollut ihan varma, että oliko hän muistanut ilmoittaa asiasta heille. Mikan kanssa jaoimme vieraille kattilasta riisiä, jota heidän sitten piti heittää hääparin päälle. Yöhuoltamolta haimme kirkkoon tulomatkalla paketin riisiä ja kun kerroimme henkilökunnalle mihin tarkoitukseen riisi tuli, niin he suostuivat keittämään riisin valmiiksi, joten Mikan kanssa säästyimme tältä vaivalta.
-Sieltä ne tulee, Hemppa huusi ja heitti ensimmäisen nyrkin kokoisen riisipallon, joka osuikin Eskon otsaan tiputtaen hänen päästään mustan Momo-lippiksen.
Esko oli pukeutunut parhaimpiinsa juhlapäivää varten. Hänellä oli tumma asukokonaisuus, joka koostui mustista salihousuista sekä tummanharmaasta paidasta, jossa oli dtm-pyyhkijän kuva selässä. Paidan olkapäissä oli kaksipuolisella teipillä kiinnitettynä punaiset turvavyötoppaukset.
Muistaakseni jaoimme kaikille vieraille riisiä, mutta Jukka taisi jäädä kokonaan ilman. Hän nimittäin heitti Eskoa 19-millisellä kiintoavaimella, joka kuitenkin sujahti aivan Eskon pään vierestä. Hain kiintoavaimen kirkon rappusilta ja pidin siinä myös pienen tervetuliaispuheen koskien päivän jatko-ohjelmaa.
-No niin, kiitos kaikille saapuneille. Nyt meidän pitäisi siirtyä juhlimaan Eskon ja Irman häitä Jukan Vehkeeseen. Siellä on luvassa syötävää, juotavaa, tanssia sekä hauskanpitoa muutaman seuraleikin muodossa.
Sain sanani sanottua, kun Janne jo kaarsikin Opelimme puikoissa kirkon rappusten eteen.
-Jos tätä vertaa vaikka tohon mun Volvoon, niin kyllä tässä on potkua ihan eri tavalla, Janne sanoi ja hänellä oli hymy erittäin herkässä.
Autosaattue lähti pikkuhiljaa kohti jatkopaikkaa Jannen ja Opelin johdolla. Esko istui Irman kanssa hääauton takapenkillä ja he näyttivät jo aloittaneen normaalin perhe-elämän. Esko nimittäin yritti hivuttaa kättään Irman ympärille ja sai heti avokämmenestä iskun poskelleen. Kun pääsimme juhlapaikalle, niin minun oli taas aika pitää seuraava puhe.
-Tervetuloa vielä kerran kaikille tänne hääjuhlaan. Meidän kaikkien rakas ystävämme, Esko, on tänään lipunut avioliiton auvoiseen satamaan. Joten eiköhän siirrytä tuonne sisätiloihin, jossa on ensimmäiseksi luvassa pientä syötävää ja Jukka on varmaan hoitanut hieman juotavaakin meille. Sisällä ei ole mitään istumajärjestystä, vaan voitte ottaa paikkanne mistä haluatte. Siellä on tosin yksi nahkainen nojatuoli, joka on varattu Jukan käyttöön. Eli ei tässä muuta kuin kaikki vaan sisätiloihin nauttimaan pöydän antimista.
Kun olin puheen pitänyt, niin häävieraat menivät korjaamon sisätiloihin. Oviaukon päälle oli ripustettu kaunis kukkaseppele, josta roikkui hieno vaalea nauhakin. Nousin seisomaan rengaspinon päälle ja luin nauhassa olevan tekstin. "Lepää rauhassa. Siskon muistoa kunnioittaen: Sukulaiset." Tekstin tarkoitus ei oikein auennut minulle, mutta kyseessä taisi olla jokin Jukan oma, hieman taiteellinen, tervehdys hääparille.
Koko hääpaikka oli koristeltu todella viihtyisäksi. Hääparille oli varattu oma tila lattian rasvamontusta.
-Vittu jos sä nussit tota lehmää siellä montussa, niin mä hakkaan sut, Jukka sanoi Eskolle, joka meni Irman kanssa montun pohjalle.
Rasvamontussa oli kaksi muovituolia hääparia varten ja pienellä pöydällä oli yöhuoltamolta sämpylät ja kahvit valmiina odottamassa näitä kyyhkyläisiä. Muu hääväki sai myös syötävää. Janne oli käynyt hakemassa yöhuoltamolta pari päivää sitten eilisiä sämpylöitä ja muutaman munkin.
Syömisen lomassa oli aikaa seurustella muiden vieraiden kanssa ja juttelin enimmäkseen Jannen ja Hempan kanssa. Jannella oli oma yritys, joka teki mittatilaustyönä levikesarjoja ja muita lasikuituosia ihmisten autoihin.
-Juu viime viikon myynti taisi olla joku satatuhatta euroa, Janne sanoi ja kertoi, että hän oli tehnyt myös Hempan Nissanin kaikki siivet ja levikkeet.
-Eilen kävin tilaamassa hiukan pakkelia lisää sillä meidän pitäisi suurentaa tota kaks'satasen turboa, kun siitä loppuu vääntö tällä hetkellä auttamattomasti kesken, Janne kertoi.
-Nyt täällä on booli valmista, Jukka huusi korjaamon perältä ison booliastian vierestä.
Boolimaljana toimi lappeellaan oleva vanha kanisteri, josta oli leikattu kylki auki. Kulhon vieressä oli tyhjiä kola-pulloja sekä yksi tyhjä kanisteri, jonka kyljessä luki tussilla kirjoitettuna: Tinneriä. Otin muovimukiin boolia ja meni muutama sekunti, kun mukini pohja petti ja booli oli lattialla. Kerroin Jukalle asiasta ja hän kävi kaatamassa lisää kokista boolin joukkoon. Testasin uudella mukilla ja nyt juotava pysyi mukissa, mutta maku ei kyllä ollut mitenkään erikoisen hyvä. Esko ei vielä ottanut boolia, sillä Irma oli antanut Eskolle ohjeet ryyppäämisen suhteen. Yksikin lasillinen ennen häävalssia, niin avioeropaperit laitettaisiin postiin.
Ilta kului erittäin leppoisissa merkeissä. Mika oli tiskijukkana ja musiikki oli sen mukaista. Yhtään perinteistä häälaulua ei kuultu, vaan tälläkin hetkellä kaiuttimista pauhasi Ladyboys-bändin uusin sinkku Almost woman, mutta tanssilattia ammotti silti tyhjyyttään. Ainoastaan sulhanen hieman keikutti rasvamontussa lannettaan ja morsian seurasi väsyneen näköisenä esitystä vierestä.
-No niin. Kaikille vieraille tiedoksi, että nyt on perinteisen häävalssin aika. Morsiuspari tanssii ensin ja muut vieraat voivat sitten yhtyä tanssiin mukaan, Mika sanoi ja laittoi uuden levyn soittimeen.
Esko venytteli ja oikoi jäseniään korjaamon lattialla ja tajusin, että nyt on alkamassa vuosisadan tanssispektaakkeli. Kun häävalssin, joka oli kyllä kaukana valssista, ensimmäiset sävelet alkoivat soida, niin sulhanen oli jo täydessä vauhdissa. Irmalla ei ollut mitään toivoa ehtiä Eskon tanssiin mukaan, joten hän meni suosiolla istumaan takaisin ja otti lasin boolia. Eskon vartalo oli kuin käärmeellä ja annoimme Mikan kanssa raikuvia aplodeja koko esityksen ajan, joka tosin päättyi hieman ennen aikojaan. Viimeinen kuperkeikka tuli tehdyksi aavistuksen liian lähellä rasvamonttua ja Esko kieri pää edellä montun päädyssä olevat rappuset ja jäi makaamaan montun pohjalle morsiamensa jalkojen juureen.
-Nouse saatanan vetelys pystyyn tai mä otan susta avioeron, Irma karjaisi Eskolle ja ihmeparantuminen tapahtui.
Kun Esko pomppasi pystyyn, niin hänen silmät ensin pyörivät päässä ja sitten jäivät sojottamaan täysin eri
ilmansuuntiin, samalla lailla kuin viime viikolla, kun Jukka vahingossa löi Eskoa pesäpallomailalla ohimoon.-Ei ei ei, älä lyö, Esko sopersi vaimolleen ja otti muutaman harha-askeleen, kunnes kaatui takaisin maahan.
-On se nyt vittu, kun sana ei mene perille, Irma sanoi ja oli jo nostanut putkitongit päänsä yläpuolelle lyödäkseen sulhastaan oikein kunnolla.
Jukka meni väliin ja nappasi Irmalta putkitongit pois. Irma meni suuttuneena takaisin istumaan. Luulin Jukan piilottavan tongit johonkin, ettei aavistuksen väkivaltainen Irma päässyt pahoinpitelemään miestään. Yllätyksekseni Jukka ottikin muutaman askeleen vauhtia putkitongit kädessään ja yritti huitaista Eskoa oikein vauhdin kanssa. Jos Jukka olisi juonut muutaman lasillisen vähemmän boolia, niin isku olisi mennyt perille tai Jukka olisi ainakin pysynyt pystyssä, mutta nyt Jukka vuorostaan rojahti rasvamontun pohjalle. Lasku oli aavistuksen pehmeämpi kuin Eskolla, sillä Jukka ei lyönyt päätään kovaan betonilattiaan, vaan laskeutui herrasmiesmäisesti Irman päälle.
-Saatanan nahkatukka. Haluatko sinäkin kuolla, Irma huusi kuin hinaaja ja sai jopa Jukan naaman aika kalpeaksi.
Eskon vaimo ei missään vaiheessa ollut tuntunut mitenkään liian ystävälliseltä, mutta muutaman paukun juotuaan, siitä näytti tulevan jopa aavistuksen aggressiivinen.
Jukka marssi korjaamon takahuoneeseen ja nappasi vain litran boolia mukaansa. Hän ei koko loppuiltana tullut näkyville, paitsi hieman ennen puolta yötä hän kävi oksentamassa korjaamon ovenpieleen. Muutaman tunnin kuluttua Esko heräsi horroksestaan ja oli hieman pelokkaan oloinen.
-Mä näin äsken ihan hirveää unta. Mulla oli lippalakin takaosassa kiinni pieni alumiinisiipi, joka ei mennyt katsastuksesta läpi. Unessa mä sitten menin juttelemaan katsastuskonttorin päällikön kanssa, mutta siellä konttoripöydän takana istuikin kolme metriä pitkä silakka. Mä aloin jostain syystä pesemään sitä silakkaa vesiletkulla ja sitten mä heräsin, Esko selitti suu vaahdossa.
-Esko hei, sun housujen etumus on hiukan märkä, huomautin kaverilleni.
Esko hieroi kädellään housujensa etumusta ja maistoi sitten kielenkärjelleen sormea.
-Oho, onpas aika jännä maku. Jotenkin tulee se vanha vedonlyönti mieleen niiden taksikuskien kanssa siellä yöhuoltamolla, kun mä join sitä ihmeellistä juotavaa puoli litraa ja voitin muistaakseni melkein kymmenen euroa, Esko sanoi mietteliään näköisenä.
-Missäs Irma muuten on, Esko kysyi katsellessaan ympärilleen.
-Täällä oli morsiamen ryöstö sinä aikana kun sä olit unessa, Mika sanoi.
-Sun pitää nyt ottaa toi lippis päästäsi ja kerätä siihen ryöstäjien vaatima neljäkymmentä euroa, niin saat Irman takaisin.
Eskon suupielet alkoivat tärisemään ja hän meinasi puhjeta itkuun, kunnes kerroin että tämä oli sellainen jokaisissa häissä leikittävä hauska leikki.
Esko otti lippiksen päästään ja lähti kiertämään vieraiden joukossa. Kaikki antoivat Eskolle taskunpohjalta kaivamiaan kolikoita, mutta muutama euro jäi puuttumaan. Kun sulhanen teki uuden kierroksen, niin saldo ei vieläkään olisi roistoja tyydyttävä. Kuulemma olisi parempi saada rahat kasaan tai Irmaa ei enää näkyisi. Esko alkoi hieman hätääntyä, sillä vieraita ei ollut enää niin paljon paikalla, kuin juhlien alussa.
-Missä Timppa on? Entä Janne, Esko kysyi.
-Janne taisi äsken mennä tuonne vessaan, Mika sanoi.
Esko juoksi vessan oven taakse koputtamaan.
-Janne, avaa ovi. Mä tarvitsen vielä muutaman euron, että mä saan Irman takaisin, Esko huusi oven takana.
-Odota vähän, mä tuun ihan justiinsa, kuului vessasta, mutta samassa sieltä kuului myös muita ääniä.
-Älä vittu avaa sitä ovea. Mennään vielä niin, että Timppa makaa alla ja mä tulen siihen päälle ja sitten Janne tulee mun selkään, Irma sanoi.
-Teettekö te siellä vessassa ihmispyramidia? Pääsenkö mä siihen keskelle, Esko kysyi silmät kirkkaina.
-Et pääse, kuului kaikkien kolmen yhtäaikainen vastaus. Mene vaikka katsomaan jos siellä pihalla olisi lisää ihmisiä, joilta saat rahaa, Irma kuului sanovan.
Esko teki työtä käskettyä ja oli ainakin vartin verran ulkona huhuilemassa, kunnes tuli toivottomana takaisin sisälle. Sillä välin Janne, Timppa ja Irmakin olivat tulleet vessasta ulos.
-Ei sun tarvitse enempää rahaa kerätä. Anna ne vaan mulle mitä sulla on, niin saat Irman takaisin, Janne sanoi. Esko ojensi lippiksessä olleet kolikot ja Janne antoi lähes kaikki rahat suoraan Irmalle.
-Eikös se ollut tasan kolme kymppiä?
-Se on normaalitaksa ja saitte hiukan kimppa-alennusta, Irma sanoi ja iski Jannelle silmää.
-Kulta, joko me lähdetään viettämään hääyötä, Esko kysyi vaimoltaan.
-Eikö sulla saatana mitään muuta ole mielessä, Irma kysyi ja pyyhki jotain suupielestään pois.
-No mutta kun sä sanoit, että tänä yönä...
-Turpa kiinni, Irma komensi.
-Selvä. Kyllähän mä jaksan odottaa sihen häämatkaan asti. Huomenna illallahan se kone jo lähteekin sinne etelään.