Volvo
Nyt laitetaan rahoiksi myymällä ja asentamalla laitteisto asiakkaalle.
Odotimme yöhuoltamolla innoissamme, että tämä Harry toisi autonsa meille asennettavaksi. Kello oli nyt 03:35, kun Mikan puhelin soi. Soittaja oli Harry. Hän kertoi olevansa matkalle yöhuoltamolle ja tuomassa autonsa meidän asennettavaksi. Hänellä oli kuulemma sen verran kiire lentoasemalle, että hän ei ehtisi meidän kanssa enempää juttelemaan, vaan jättäisi auton ja puolet uusien stereoiden hinnasta. Loput rahat saisimme sitten, kun hän tulisi hakemaan autonsa viikon kuluttua. Kun Esko kuuli sanan lentoasema, niin sillä meni naama taas ihan valkoiseksi. Laskimme, että jos kaikki menee hyvin, niin auto olisi ennen viittä jo kunnossa. Mikähän auto sillä mahtaa olla? Ainakin se mainitsi, että se on urheiluauto. Sovimme, että Mika ajaa tuon asennettavan auton Eskon vanhempien luo ja minä ajan Seatin sinne. Tajusimme, että ajan säästämiseksi meidän kannattaisi Eskon kanssa lähteä jo edeltä purkamaan Seatin laitteistoa. Starttasin Seatin ja Esko hyppäsi viereen istumaan. Pian annoin hevosvoimien laulaa. Ajoin kolme kertaa yöhuoltamon bensamittareiden ympäri niin kovaa kuin uskalsin. Mika katseli ajoa ja huusi, että antakaa mennä, toi näyttää makeelta. Kumi kiljaisten poistuimme huoltamolta ja ajoimme Eskon vanhempien luo.
Olimme saaneet purettua jo soittimen ja taajuuskorjaimen, kun kuulimme kumin kiljuvan jossain lähistöllä. Hetken kuluttua pihalle kaarsi kullanvärinen, kaksiovinen Volvo C70 ja Mika siellä puikoissa. Mika sanoi, että Volvo kiihtyy aika hyvin dieseliksi, mutta muuta hyvää siinä ei kuulemma ollutkaan. Ajettavuus ja penkit olivat kuulemma aivan ala-arvoiset. Mika olisi matkalla hakenut Jukan Vehkeestä yhden Cherryn penkin Volvoon, mutta Jukka ei kuulemma ollut paikalla. Kiertelimme autoa ja täytyy myöntää, ettei tämä mitenkään meitä säväyttänyt, joten jatkoimme Seatin purkamista.
Mika tuli auttamaan purkamisessa ja sitten se rupesikin sujumaan. Alle kahdessa minuutissa oli kaikki loput tavarat irrotettu ja nyt voisimme aloittaa Volvon asennuksen. Sovimme, että Esko hoitaa virtapuolen, minä laitan soittimen ja Mika kytkee vahvistimen ja taajuuskorjaimen, koska se puoli vaatisi eniten tietämystä. Emme edes ottaneet aikaa tällä kertaa, koska päätimme tehdä työn huolellisesti, ilman yhtään oikaisua. Esko laittoi ensimmäiseksi virtajohdon auton kynnyslistan alle. Tulipellistä ei löytynyt ihan sopivaa reikää johtoa varten, niin Esko porasi uuden reiän tulipeltiin. Nyt tästä uudesta reiästä sopisi, laitteiston laajennusta ajatellen, ainakin kolme samanlaista virtakaapelia. Mika sääti vahvistinta pöydän vieressä. Se oli todella tarkkaa puuhaa, koska kaikki korostukset ja Hyper Bass-kytkimet piti saada optimaalisesti oikeaan asentoon eli täysille. Itse irroitin Volvon alkuperäisen soittimen, joka muistutti vanhusten turvapuhelinta. Siinä luki pienellä tekstillä Dolby Surround Pro Logic. Mika tiesi, että Dolby oli alunperin kasettisoittimissa ollut kohinan balansoija, joka loi kohinaan hyvän stereokuvan. Tässä soittimessa ei ollut kasettisoitinta ollenkaan eli se Dolby Surround oli turha laite. Voi olla, että kasettisoitin oli boksimallinen eli kasetit laitettiin erilliseen boksiin esim. takalaatikkoon tai penkin alle. Mikallahan oli joskus tällainen kasettiboksi, jonka se osti Tompalta edullisesti. Voi niitä aikoja.
Kun Volvosta otti alkuperäisen soittimen pois, niin siihen sai menemään hyvin uuden Super Puman ja samaan sarjaan kuuluvan taajuuskorjaimen eli boosterin. Kun sain ne sovitettua paikoilleen, niin kojelaudasta tuli jotenkin levollisempi. Ihan kuin ne olisi jo tehtaalla asennettu siihen. Otin laitteet kuitenkin vielä pois, koska virtajohdot ja herätejohto piti kytkeä. Esko oli saanut vahvistimen virtajohdot kytkettyä ja lupasi nyt hoitaa soittimen ja boosterin johdotukset. Menimme Mikan kanssa siksi ajaksi ulos katselemaan Seattia, kun Esko teki kytkentöjä. Emme kerinneet kuin ihailla autoamme hieman päällisin puolin, kun autotallista kuului järjetön pamaus. Esko tuli autotallista naama aivan valkoisessa pölyssä selittämään, että joku löi häntä. Menimme katsomaan talliin ja Eskon kytkentöjen takia Volvossa oli turvatyyny paukahtanut keskelle Eskon naamaa. Nyt Eskon isä puolestaan syöksyi autotalliin pamauksen kuultuaan ja kysyi, että joko sinä perkele onnistuit ampumaan itsesi. Hetken aikaa se katseli Eskoa, jonka naama oli kuin leivinjauheen peitossa ja lähti pois, ehkä hieman pettyneen näköisenä.
Millähän me saisimme tuon turvatyynyn korjattua? Mika keksi ratkaisun. Me voisimme ostaa Jukalta jonkin kolmepuolaisen ralliratin siihen tilalle. Sillä tavalla Volvosta saisi samassa hieman asiallisemman näköisen edes sisältä. Päätimme lähteä Jukan Vehkeeseen heti, mutta Seatilla emme voisi mennä, koska siinä ei ollut enää stereoita. Volvossakaan eivät stereot toimineet, mutta kyllä me sillä voisimme sen verran ajaa. Mika sanoi, että hän voisi ajaa, koska hän on tottunut tähän autoon ja tuntee sen täydellisesti. Hain Seatista muutaman hajukuusen, niin olo olisi kotoisampi. Lähdimme Eskon vanhempien luota ja kun menimme ensimmäiseen mutkaan, niin huomasi, että auto oli Mikalle tuttu. Sen verran näyttävästi mutka hoidettiin, että varmaan pääsisimme vielä pitkälle tällä ajotyylillä. Saavuimme Jukan luo ja nyt se näyttikin olevan paikalla. Jukka kertoi, että hänellä on juuri tähän Volvo-malliin yksi ralliratti, mutta ei ollut varma voisiko hän myydä sitä. Jukka kertoi, että se keneltä hän oli sen ostanut, oli todennut sen hyväksi ja ollut siihen todella tyytyväinen. Kerroimme, että hinnalla ei olisi niin väliä, kunhan ratti saadaan paikalleen. Tällä hetkellä Volvon ratista roikkui vielä se tyhjä turvatyynykin ulkona, eikä se ainakaan helpottanut ajamista. Sovimme, että tämä Jukan huippuratti laitetaankin Seattiin ja Seatin ratti laitetaan Volvoon. Lähdimme hakemaan Seattia myös korjaamolle. Nyt saisimme Seatista entistä asiallisemman.
Saimme Seatin korjaamolle ja siellä Jukka jo olikin hitsausmaski päässä. Se oli sillä aikaa rälläköinyt Volvon ratin irti ja nyt oli Seatin vuoro. Me kiertelimme sen ajan korjaamossa ja haaveilimme omasta asentamosta. Voisimme hoitaa siellä kaikki Tuning- ja autohifiasennukset. Mika voisi siinä samassa pyörittää laitteiden säätöpistettä. Siellä saataisiin hieman huonommastakin laitteistosta bassoa ulos. Kesken unelmoinnin Jukka huusi, että homma olisi valmis. Menimme katsomaan tulosta ja kyllä Jukka taas pisti parastaan. Volvossa oli Seatin vanha ratti ja Seatissa oli uusi ralliratti. Mika meni testaamaan Seattia ja kyllä Mikan hymystä päätellen asennus oli todella onnistunut. Maksoimme Jukalle 250 euroa ja alv:n siihen päälle. Nyt ei rahat menneet hukkaan, koska Volvon omistaja maksaa varmaan ylimääräistä meille, kun saa autonsa takaisin. Harmi, ettei Esko pääse mukaan luovuttamaan autoa, koska hän joutuu huomenna lähtemään armeijaan.