Pojat Kanarialla
Vyölaukut tulivat onneksi mukaan.
Emme saaneet opasta enää sinä yönä kiinni, joten päätimme pistää subbariin lapsille tarkoitettua aurinkorasvaa, koska olihan subbari vasta vuoden vanha. Tomppahan myi sen meille uutena, mutta se paljastuikin hieman käytetyksi. Tomppa lupasi meille hyvitykseksi yhteen kuukausierään hieman pidemmän maksuajan. Päätimme lähteä rannalle, kunnes Mika sai loistoidean. Meidän on pakko mennä katsastamaan jokin paikallinen yöhuoltamo ja tarkistaa, että onko siellä asiallinen meno ja fiilis. Hotellin edessä ei ollut yhtään taksia, joten nyt iski paniikki. Kadun toiselta puolelta tumma mies huusi meille: Vuokra auto suomi-poika, vuokra auto suomi-poika, ei kallis. Tajusimme heti, että tämä olisi meille näytön paikka. Nyt voisimme valloittaa ajonäytteillämme tämänkin mantereen. Myyjä kertoi, että meidän piti näyttää vain ajokortti ja maksaa pieni nimellinen korvaus, niin auto olisi käytössämme viisi tuntia. Löimme hetkeäkään miettimättä rahat tiskiin ja myyjä antoi meille auton avaimet. Niissä luki Seat. Kyllä täällä on ihmisen hyvä olla, kun saa ajaa kunnollisella autolla.
Starttasimme auton, muuta pakoäänet olivat aikamoinen pettymys. Mika hyppäsi puikkoihin ja pääsimme liikenteeseen. Kun pidimme käsijarrua niin tiukalla kuin sen sai, niin Seat löi tyhjää sentään aika hyvin. Myyjä katsoi touhuamme ja nosti nyrkkinsä ilmaan. Mika kertoi, että tämä on kansainvälistä Tuning-kieltä, ja tarkoittaa, että meillä on oikea asenne. Annoimme kumin palaa ja kaasutimme pois. Ensimmäinen asia, jonka huomasimme, oli se että täällä soi torvet koko ajan. Me emme olleet paikallisia huonompia. Ajoimme aika tarkkaan vartin verran torvi pohjassa ja saimme ihan kiitettävästi huomiota. Kaupunki alkoi tulla tutuksi, joten oli aika haastaa joku paikallinen kisaamaan kanssamme. Mutta ennen kuin haastaisimme ketään, niin Seatista piti saada asiallisen näköinen. Mikaa nolotti ajaa tällä, koska alkuperäisistä kaiuttimista tuleva basso ulottui vain noin seitsemään hertsiin asti. Ajoimme takaisin hotellille ja otimme subbarin mukaan. Subbarille ei löytynyt muuta asennuspaikkaa, kuin hattuhylly, joten se sai kelvata. Puukolla ja Seatin omilla työkaluilla saimme tehtyä hattuhyllyyn aika sopivan reiän ja ei muuta kuin subbari siihen. Esko otti vyölaukustaan pätkän kaiutinjohtoa ja sitten saatiin subbari soimaan. Basso oli auton ulkoasun huomioon ottaen aika asiallinen. Nyt piti vielä saada kunnon musiikkia. Löysimme hetken etsimisen jälkeen levykaupan. Mika jäi autolle odottamaan, kun Eskon kanssa menimme myymälään. Ensivaikutelma oli shokki. Levyt olivat vielä halvempia, kuin Timpan meille polttamat CD:t. Musiikkiakin löytyi aivan laidasta laitaan. Esko meni myyjältä kysymään I'm Dance Wanker-bändin levyä, mutta myyjä vain hymyili ja kertoi, että ei ole sellaisesta kuullutkaan. Esko rupesi laulamaan bändin uusinta biisiä: Touch me, you pretty boy, mutta myyjä ei tunnistanut biisiä. Hän haki jopa kaverinsa takahuoneesta kuuntelemaan Eskon esitystä ja taisivat he jopa videoidakin siitä osan. Hymyistä päätellen myyjä varmaan haluaa kyseisen levyn hyllyynsä välittömästi. Näin me saimme taas levitettyä pyhää sanaa eteenpäin.
Esko osti Texas Ranger sarjan soundtrackin, jonka kannessa oli, kukapa muu kuin itse Chuck Norris. Tätä levyä Esko oli etsinyt todella kauan ja piti tulla oikein toiselle puolelle maapalloa, että sai sen omakseen. Myyjä pyyhki levystä pölyt pois ja otti meistä vielä yhden kuvan, jossa olimme minä, Esko ja Chuck Norris-levy. Esko kysyi myyjältä vielä, että onko tämä levy tosiaan näin halpa vai oliko se vahingossa eksynyt halpojen levyjen laatikkoon. Myyjä tarkisti asian ja kertoi, että hinnoittelussa oli tapahtunut pieni virhe. Levy maksoi hieman enemmän. Esko latoi rahat tiskiin ja saimme kaupat tehtyä. Lähdimme liikkeestä ja näky ulkona oli todella asiallinen. Mika oli poissa ollessamme poistanut tästä vuokraamon Seatista puskurit. Kuinka tällaisella pienellä muutoksella saikin autosta niin paljon menevämmän näköisen. Hyppäsimme Seattiin ja laitoimme Texas Ranger-levyn soimaan. Nyt Esko oli seitsemännessä taivaassa. Hän kertoi, että kun hän menee armeijaan, niin hän pyytää, että jos tämän levyn voisi laittaa keskusradion kautta soimaan. Mikan mielestä bassopuoli levyssä oli ehkä muutaman millisekunnin kompressoitu, mutta se kuulemma menetteli.
Ajettuamme hetken aikaa stereot täysillä ja ikkunat avoinna, näimme meidän matkaoppaan. Se yritti ajaa skootterilla meidän ohi, mutta Mika latasi kaasun pohjaan ja sinne se jäi kuin seisomaan. Se on turha yrittää meidän ohi silloin kun me istumme Seatissa, olimme sitten Kanarialla tai Suomessa. Karistettuamme matkaoppaan menimme takaisin hotellille. Koska aurinkokin oli jo noussut, päätimme mennä uima-altaalle. Esko otti ensimmäisen kerran matkamme aikana Chuck Norris paidan pois päältään ja aurinko oli tehnyt tehtävänsä. Kuva, joka paidassa oli, löytyi nyt myös Eskon mahasta. Se oli oikeastaan aika asiallinen. Mahtaakohan Kanarialta löytyä tatuoitsijaa, joka tekisi tällaisen tatuoinnin? Ihmisiä kerääntyi uima-altaan reunalle katsomaan, kun Esko teki kuuluisia Kurki-potkuja altaaseen hyppiessään. Me olimme varmaan kuvatumpia kuin paikalliset nähtävyydet, sillä kamerat räpsyivät taas siihen malliin ympärillämme. Esko kiitti näytöksen jälkeen ihmisiä ja teki vielä kaupan päälle kaksi ylimääräistä kuperkeikkaa nurmikolla, joista toinen onnistui ihan hyvin. Poistuimme altaalta entistä kuuluisampina ja ajattelimme mennä tarkistamaan paikallisen diskon.
Kerroimme taksissa, että haluamme diskoon, jossa on paljon bassoa. Kuski kertoi, että hän tietää yhdet bileet, joihin meidän kannattaa tutustua. Huomasimme, että kuski oli meille entuudestaan tuttu, joten luotimme häneen. Kuski ajeli pieniä kujia edestakaisin ja ohitimme sen kuuluisan suihkulähteenkin varmaan seitsemän kertaa. Kyllä hyvin huomasi, että tämä kuski ajattelee asiakkaan parasta. Pääsimme noin vartin kuluttua perille ja maksoimme kyydin. Diskon oven yläpuolella luki vaaleanpunaisesta neon-putkesta väännetty teksti: She-male restaurant. Menimme ovesta sisälle ja bassopuoli tosiaan tuntui olevan kunnossa. Ei mennyt kuin hetki, kun jokin nainen tuli hakemaan Mikaa tanssimaan ja Mika tietenkin herrasmiehenä lähti. He tanssivat kahden kappaleen verran ja Eskon kanssa katselimme tätä menoa hieman kateellisina. Mika tuli takaisin posket punaisena ja viikset hiestä märkinä. Tämä nainen oli kuulemma kesken tanssin kuiskannut Mikan korvaan suomeksi, käheän seksikkäällä äänellä, että hän imaisee Mikasta mehut ulos vaikka heti. Mika kertoi, että hänellä on periaatteena, että hän ei anna ikinä ensimmäisillä treffeillä ja aikoi pitää siitä periaatteesta kiinni tänäänkin. Hetken aikaa tuntui, että Mikalla meni ns. pupu pöksyyn, joten aloimme suunnitella lähtöä ravintolasta. Meidät on luotu Tuningia varten ja se tulisi jo naistenkin tietää.
Ennen lähtöämme Mika kävi vielä vessassa. Se oli tosiaan aika nopea käynti. Tämä hänen tanssipartnerinsa oli kussut muina miehinä seisaaltaan miesten vessassa. Sen verran tajusimme biologiasta, että näin sen ei pitänyt olla. Juoksimme ulos ja otimme ensimmäisen taksin, jonka löysimme. Nyt ei ollut aikaa odottaa omaa luottokuskia. Käskimme kuskin ajaa hotelliimme ja niin se ajoikin. Matka kesti noin kaksi minuuttia, tai ainakin siltä se tuntui, kun olimme lievästi sanoen kauhuissamme äskeisestä. Kauhulle ei näkynyt loppua, sillä hotellin edestä oli varastettu meidän subbari. Siinä mukana meni tosin se vuokraamon Seattikin, mutta se ei nyt ollut niin tärkeä. Rupesimme huutamaan poliisia paikalle ja kyllä sellainen aika pian saapuikin. Esko rupesi selittämään, että meidän subbari on varastettu. Tuntomerkeiksi kerroimme, että se on pahvikartioinen, 15-tuumainen asialliseksi todettu basso. Kerroimme vielä, että se on Super Puma-merkkinen ja sen magneettiin oli kullanvärisellä tussilla kirjoitettu nimet: Tero, Esko ja Mika. Poliisi hyppäsi autoonsa takaisin ja kaasutteli pois. Se meni varmaan antamaan koko Kanarian saarille yleisen hätätilan tai jopa ulkonaliikkumiskiellon.
Menimme hotellihuoneeseemme ja itkimme itsemme uneen. Heräsimme aamulla lakanat märkinä. Eskon lakana oli tosiaan kokonaan märkä. Se oli näköjään järkyttyneenä laskenut alleen. Soitimme oppaalle ja kerroimme, että meiltä on eräs läheinen poistunut keskuudestamme ja että haluamme takaisin Suomeen heti. Emme halunneet keskustella asiasta sen enempää ja opas lupasi hoitaa mieluusti meidät pois saarelta vaikka heti. Ei tämä opas vissiin ollutkaan ihan tyhmä. Ja nyt Eskokaan ei myöhästyisi sieltä armeijasta.